Tässä vaiheessa eli vuodenvaihtessa 2004 - 2005 poliisitutkintakin oli jo edennyt pitkälle ja näyttöjä viranhaltijoiden massiivisesta peitetarinoista alkoi paljastua. Tätä auttoi pitkäaikainen valituskierre Kouvolan hallinto-oikeuteen ja Etelä-Suomen lääninhallitukseen, joille viranhaltijoiden oli kirjallisesti vastattava.
    
Kaupunginjohtaja Henry Lindelöf oli keväästä 2004 lähtien täysin tietoinen minun ajojahdistani ja siinä käytetyistä keinoista, koska oli kaupunginhallituksen esittelijänä valitusteni käsittelyssä siihen saakka, kunnes tuli esteelliseksi poliisitutkinnan vuoksi.
    
Sittemmin kuvaan astui hallintojohtaja Kaisa Piirainen, jonka rooli osoittautui kaikkein keskeisimmäksi asioiden juonittelussa. Piirainen valmisteli erottamiseeni johtaneen vt. toimialajohtaja Kaisa Röngän viranhaltijapäätöksen, kosta Lintunen oli poliisitutkinnan vuoksi jäävi.

Piirainen käytti päätöksen valmistelussa perusteena sellaisia työsuojelu- ja työterveyshenkilöstön ehdotuksia, joita ei ollut olemassakaan.

Kun Piirainen jäi tästä kiinni, kirjoitettiin peitelausunnot jälkikäteen puolen vuoden kuluttua, jolloin minut oli jo irtisanottu. Valheellisten lausunnon kirjoittajina toimivat työsuojelupäällikkö Pulkkinen ja työterveyspsykologi Anneli Kellberg.
 
Pulkkinen paljasti lausunnossaan, että minua oltiin kymmenen vuoden ajan yritetty siirtää pois museolta. Kellberg taas oli keväästä 2003 saakka pitänyt selkäni takana minun syrjäyttämistäni hyvänä asiana, vaikka työyhteisökouluttajana puhui ettei ketään siirretä eikä irtisanota työstään.
   
Psykologi Kellbergin esimiehet Riitta Pimiä ja Heidi Anttila eivät tienneet Kellbergin toimista, mutta hyväksyivät tämän, eivätkä asettaneet valheellisuuteen syyllistynyttä Kellbergiä vastuuseen teoistaan.

Kymijoen työterveyden johtokunta suojeli Kellbergiä samalla tavalla kuin esimiehetkin. Johtokunta panttasi päätöksessä mainittuja asiakirjojakin siten, että jouduin tekemään oikaisuvaatimuksenikin kesäkuussa 2005 puutteellisin asiakirjatietoja käyttäen.
   
Lopulta Kymijoen Työterveyden johtokunta ei käsitellyt oikaisuvaatimustani ollenkaan. Tämä on yksi vyyhdin sivuhaara, joka on myös vireillä lääninhallituksessa.
   
Poliisitutkinta on kestänyt jo pitkälle kolmatta vuotta. Nyttemmin Kotkan eri toimielimissä ja lautakunnissa ei enää välitetty esteellisyyskysymyksistäkään mitään. Ainoastaan valtuutetut Seppo Eerola ja Jorma Ahvenainen eivät ole hyväksyneet kaupungin koneiston harjoittamaa laittomuutta ja mielivaltaa.

Viranhaltijoiden mielivalta on ollut koko ajan kaupungin päättäjien ja asioita käsittelevien lautakuntien tiedossa jo pitkälle kolmatta vuotta.

Myös kaupunginlakimies Marianna Ruonalan osuus tapahtumaketjusta on merkittävä jääviyden ja valheellisen valmistelun vuoksi.
     

Asiassa on useampi haara, jota poliisi tutkii. Esitutkintamateriaali on mittava, mutta lähestyy allekirjoittaneen osalta jo kalkkiviivoja.

Pienenä sivuhaarana jatkuu myös työsuhteeni irtisanomista koskeva riita-asia, joka on viety hovioikeuteen.

Oikeutta haetaan ja tästä jatketaan. 

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Osa 2   (8/2006)

KOTKALAISEN TYÖTERVEYDEN ETIIKKA HUKASSA

Jätin 22.6.2005 oikaisuvaatimuksen Kymijoen Työterveyden johtokunnan päätöksestä, joka koski psykologi Anneli Kellbergin menettelyä työyhteisökouluttajana.

Anneli Kellberg  toimi Kotkan kaupungin työyhteisökouluttajana merkittävässä roolissa erottamiseeni johtavan viranhaltijapäätöksen taustalla. Psykologi Kellbergin salassa käyttämä valheellinen ja mielivaltainen toiminta paljastui vasta työsuhteeni päättymisen jälkeen valituskäsittelyn yhteydessä keväällä 2005.

Kuntalain 89 §:n mukaan oikaisuvaatimus on käsiteltävä viipymättä, mutta allekirjoittaneen tapauksessa tästä ei välitetty. Kun Kymijoen työterveyden johtokunta ei käsitellyt oikaisuvaatimustani vaikka sen jättämisestä oli kulunut seitsemän kuukautta, valitin asiasta 30.1.2006 Kouvolan hallinto-oikeuteen, joka ei valitustani tutkinut.

Kymijoen Työterveyden johtokunta päätti 23.5.2006 kokouksessaan merkitä hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksi ja todeta, että asianomaiset ovat saaneet päätöksen tiedokseen. Oikaisuvaatimustani ei kuitenkaan käsitelty.

Em. tarkoittaa sitä, että asiaa valmistelevat viranhaltijat ja johtokunnan jäsenet rikkoivat tietoisesti kuntalakia ja käyttivät luottamusasemaa väärin suojellessaan psykologi Kellbergin toimia.

Johtokunnan puheenjohtaja Jouni Honkasen käsityksen mukaan asia on hoidettu oikein ja laillisesti, vaikkei olekaan.

Muut johtokunnan päätöksentekijät asiassa olivat: Hilkka Dufva, Jorma Järmstedt, Jorma-Kalevi Merivirta, Seija Piipponen-Pekkola ja Birgit Salmenhaara-Pelkola.

Asian valmistelijana ja esittelijänä toimi työterveyden toimitusjohtaja Riitta Pimiä, joka oli psykologi Kellbergin esimies.

Kun oikaisuvaatimustani ei käsitelty määräajassa eikä lopulta ollenkaan, rikotaan kuntalakia tietoisesti. Siksi allekirjoittaneelle ei jäänyt tässäkään muuta vaihtoehtoa kuin rikosoikeudellinen selvitys oikaisuvaatimukseni mitätöinnin perusteista. Etiikasta puhumattakaan.

Kymijoen Työterveyden etiikka on hukassa ja kuntalakia räikeästi rikottu, mutta kotkalaisella lehdistöllä ei ole ollut rohkeutta kirjoittaa asiasta mitään.

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Osa 3   (8/2006)

KAUPUNGINHALLITUS ASETTI ASKELMERKIT VALHEIDEN VERKOSTOLLE

Savustukseni askelmerkit asetettiin Kotkan kaupunginhallituksen valheellisuutta tukevalla päätöksellä kesäkuussa 2004, jolloin ajojahtini mittasuhteet karkasivat hallinnon ja päättäjien käsistä kuin pörssikurssit konsanaan.

(Huomioi, että en voi kirjoittaa asioista kronologisesti keskeneräisen poliisitutkinnan vuoksi. En voi myöskään jutun luonteen takia välttää jonkun asian toistamista. Huomioi myös asiakirjatietojen päivämäärät, niin pysyt jyvällä.)

 
KOTKAN KAUPUNGINHALLITUS

Kannanotto työsuhteen ehtojen muuttamisen tai irtisanomisen takia.

En voi sulattaa valheellisin perustein siirtoani (väitetyt töiden laiminlyönnit), enkä sen vuoksi, että olen käyttänyt kansalaisoikeuttani viranomaisessa.

Tarkemmin asian olen perustellut 22.6.2004 Kotkan kaupunginhallitukselle osoitetussa valituksessa/oikaisuvaatimuksessani (liite A1).
 
Kun asioiden oikeellisuus on selvitetty, saattaa siirtotilanteeni olla kokonaan toinen.

Omituisinta tässä kaikessa on se, että esimieheni, museotoimenjohtaja Eira Karppinen ei ole alun alkaenkaan puhunut mitään minuun kohdistuvista työjärjestelyistä tai irtisanomisesta.

Haminassa 30. kesäkuuta 2004
Asko Kervinen
 
 
Edellä olevan työsuhteeni muuttamista koskevan kannanoton jouduin laatimaan kaupunginhallitukselle 22.6.2004 jättämäni valituksen/oikaisuvaatimuksen jälkeen. Seuraavana oleva kaupunginhallitukselle jättämäni valitus on siis edellä olevan kannanottoni liite A1, jossa seuraavasti:

KOTKAN KAUPUNGINHALLITUS

Valitus Kotkan kaupunginhallituksen kokouskutsun nro 17/2004 esityslistassa esitetyistä valheellisista tiedoista, jonka mukaan Kotkan kaupunginhallitus on 21.6.2004 joutunut asiaa käsittelemään ja tekemään päätöksensä.

Kaupunginlakimies Marianna Ruonalan valmistelemassa esityslistassa ( 415 §) mainitaan, että "Kerviselle on viimeksi 16.6.2004 varattu mahdollisuus osallistua Rakennusliiton edustajien kanssa järjestettyyn yhteisneuvotteluun, mutta hän ei saapunut paikalle. Rakennusliitto on suullisesti ko. tilaisuudessa ilmoittanut, ettei liitto tämän jälkeen ryhdy toimimaan Kervisen asiassa."

Ensinnäkin, allekirjoittanut ei ole ollut tietoinen mistään 16.6.2004 järjestetystä neuvottelusta. En ole myöskään saanut työnantajalta minkäänlaista kutsua tai yhteydenottoa tilaisuuteen. Minulla ei ole ollut sairauslomalla mahdollisuuttakaan saapua paikalle.

Toiseksi, Rakennusliiton edustajia ei ko. tilaisuudessa ole ollut. Olen varmistanut asian 18.6.2004 Rakennusliiton aluetoimistosta.

Kolmanneksi, Rakennusliiton edustaja on ainakin minulle 18.6.2004 käydyn keskustelun perusteella sanonut ajavansa edelleen tarvittaessa edunvalvontaani, vaikka onkin toiminut mielestäni tähän mennessä hampaattomasti.

Rakennusliitossa on todettu, ettei museotoimenjohtaja Eira Karppisen valheelliset muistiot ole mitään varoituksia, vaan pikemminkin mustia listoja, joilla allekirjoittanutta savustetaan. Varoituksien lähtökohtana on aina vakava rike tai laiminlyönti, joka perustuu yksilöityihin tosiseikkoihin, eikä mihinkään väärennöksiin perustuviin muistioihin.

Rakennusliiton edustaja on minulle ilmoittanut, ettei työnantaja enää milloinkaan tulevaisuudessa tule käyttämään museotoimenjohtaja Eira Karppisen valheellisia muistioita minua vastaan, jos suostun vapaaehtoisesti siirtymään pois museolta.

Minulle ei ole tähän päivään mennessä vielä perusteltu, miksi minua syrjäytetään, miksi työpaikka pitäisi jättää. Tähän en ole saanut miltään taholta vastausta. Rakennusliitollekaan ei  asiaa ole perusteltu. 

Edellä mainittujen lisäksi missään ei mainita sitä tosiseikkaa, että Pertti Lintunen on 3.3.2004 kirjoittamansa perättömien väitteidensä lisäksi lähettänyt 16.3.2004 toisen joukkokirjeen (liite A), jossa väitteet töiden laiminlyönneistäni esitetään vielä uudestaan entistäkin suuremmalle joukolle - siitäkin huolimatta, että olin todennut ensimmäisenkin perättömäksi jo 9.3.2004 Kotkan kaupunginhallitukselle jättämässäni valituksessa.

Esityslista on valheellisuuden lisäksi toimialajohtaja Pertti Lintusen virkavastuuta vähättelevä ja tarkoitushakuinen. 

"Kaupunginlakimies Ruonala sopi Kervisen kanssa puhelimitse, että kantelun käsittelyä keskusvirastossa jatketaan, kun selviää, mihin työsuojelupiiriin tehty kantelu johtaa", mainitaan kokouskutsun esityslistassa.

Mitään sopimusta ei ole ollut olemassa lakimiehen venkoilun vuoksi. Perustelut: Olen pyytänyt 23.4.2004 Ruonalalta tietoja väitetyistä laiminlyönneistäni, kun en ollut niitä esimieheltäni pyynnöistä huolimatta saanut. Tällöin Ruonala oli sitä mieltä, että minun täytyy saada Karppiselta kopiot tiedoista, mistä minua on varoitettu ja mitä töiden laiminlyöntiä on tapahtunut, jotta tietäisin niistä. "Tietysti ne kuuluvat sinulle", totesi lakimies Ruonala puhelun lopuksi.

26.4.2004 soitin uudestaan Ruonalalle, kun en lukuisista pyynnöistä huolimatta ollut saanut mseotoimenjohtaja Karppiselta tietoja väitetyistä töiden laiminlyönneistäni. Yht’äkkiä minua koskevat tiedot olivatkin Ruonalan mukaan salaisia. Lopputuloksena en saanut itseäni koskevaa tietoa väitetyistä töiden laiminlyönneistä, mutta joku toinen saa, kunhan vain laadin edustajalleni valtakirjan. On selvää, että täten kaupungin keskushallintokin on osaltaan jarruttanut asiani totuudenmukaista selvittämistä kaupunginhallituksessa.

En saanut työnantajalta tietoja väitetystä töiden laiminlyönneistä ilman Kymen työsuojelupiirin kehotusta. 
 
Museon heikko ja puolueellinen johtaminen on ollut jo vuosia kaupungin hallinnon ja luottamusmiesten tiedossa, mutta mitään ei asialle ole tehty. Heikkoa ja mielivaltaista johtajuutta ei ratkaista ongelmien esille tuojan -  museomestari Asko Kervisen - syrjäyttämisellä.

Oikaisuvaatimuksena vaadin, että työpaikkahäirinnän ja perättömien väitteiden alulle panija, museotoimenjohtaja Eira Karppinen asetetaan teoistaan vastuuseen.
 
Vaadin Karppisen asettamista vastuuseen esimiehen virka-aseman väärinkäytöstä: salailusta ja toimialajohtaja Pertti Lintusen harhauttamisesta sekä valheellisten muistioiden käyttämisestä  minua vastaan. Vain täten Karppisen puolueellinen johtamistapa ja työyhteisöä hajottava mielivalta saadaan loppumaan.

Vaadin myös, että asiani käsitellään uudestaan siten, että tarkoitushakuinen ja valheellinen esityslista kirjoitetaan niin, että valheelliset asiayhteydet korjataan totuuden mukaiseksi, jotta  kaupunginhallituksen jäsenillä olisi realistinen kuva asioista, joista he päättävät ja joihin he päätöksensä perustavat.

Haminassa 22. kesäkuuta 2004
Asko Kervinen

  
Näin siis Kotkan kaupunginhallituksessa jo vuonna 2004, vaan eipä tuolloin kukaan halunnut valheellisia asioita estää, oikaista eikä perua. Asioiden valheellisesta valmistelusta vastasi kaupunginlakimies Marianna Ruonala ja esittelystä kaupunginjohtaja Henry Lindelöf.

Kaupunginhallitus antoi päätöksellään askelmerkit hyppyyn, josta ei ollut paluuta. Se salli päätösten valmistelussa valheellisuuden käyttämisen ja asioiden vääristelyn, josta tuli tapa. Myös varjoesityslistoja käytettiin.

On muistettava, että minun syrjäyttäminen ja erottaminen on seurausta virkakoneiston ja päättäjien yhteistyöstä.

Vuoden 2004 kaupunginhallituksen päättäjiä olivat: Anna-Liisa Kasurinen, Tuula Mäkitalo, Leena Griinari, Jari Elomaa, Ritva Kallioniemi, Raimo Korjus, Seija Lempiäinen, Maarit Mattila, Markku Saastamoinen, Pentti Tiusanen, Jorma Veijola, Arja Ylönen sekä varajäseninä ainakin Riika Kokkonen, Riitta Husu ja Marja-Liisa Koskinen, jotka ovat nyttemmin tulleet poliisitutkinnan alaisiksi ja lain mukaan esteelliseksi valmistelemaan ja käsittelemään minua koskevia asioita.

Lisäksi edellä mainituista henkilöistä ainakin Leena Griinari oli päättäjänä hyväksymässä myös kulttuurilautakunnan päätökset, joten hänen roolinsa on tässä suhteessa kaksinkertainen.

Sauli Hievanen oli myös kahden lautakunnan päättäjänä, mutta valitsi demarikelkan.   

Kotkan valtuutetuista ainoastaan koulutuslautakunnan varapuheenjohtaja Seppo Eerola ei missään vaiheessa ole hyväksynyt asioiden valheellista pallottelua ja esteellisenä tehtyjä valmisteluja eikä minuun kohdistunutta syrjintää.

Valtuutettu Jorma Ahvenaisen oikeudenmukaisuuden aika koitti myöhemmin, kun hän tuli Pentti Tiusasen tilalle kaupunginhallituksen jäseneksi.

Vaikka Tiusanen oli kansanedustaja, hän ei päättäjänä kaupunginhallituksessa rohjennut kirjoittaa asioista eriävää mielipidettä. Lopulta vain Eerolalla ja Ahvenaisella oli kanttia asettua kaupungin yhteisöväkivaltaa vastaan.

Pintaraapaisut jatkuvat. Aiheet tulevat olemaan jatkossa tekojen vahingollisuudesta ja törkeydestä riippuen esillä myös yksityiskohtaisemmin, koskien esim. Kotkan kaupungin työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkista, hallintojohtaja Kaisa Piiraista ja työsuojeluvaltuutettu Matti Leppästä.

Toisaalta työsuojeluvaltuutettu Matti Leppäsen työsuojelupiiriin kirjoittama henkeä salpaava raportti ylittää kaiken muun, koska hän toimi luottamusasemassa työntekijöiden edustajana  henkilökunnan selän takana niin kätyrimäisesti, ettei asiaa voi millään jättää tähän. Ja mies jatkaa tehtävässään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kotkan päättäjien osuudet muodostuvat tietysti siitä, mistä he olivat päättämässä ja miksi ja mitä jatkossa tapahtuu. Siksi kirjoituksissani on myös julkisten asiakirjatietojen jäljennöksiä. Tämä helpottanee oleellisesti myös asiakokonaisuuden ymmärtämistä.

Musta lista on taas kokonaan oma paketti, koska sain sen haltuuni vasta vuonna 2005 poliisilta. Kaupungin työntekijöiden arkaluotoisten tietojen ja yksityiskohtaisten terveystietojeni väärinkäytön vuoksi tähän listassa ilmenevään aineistoon ja sen toimintaan osallistuneiden henkilöiden osuuden kirjoitan myöhemmin, mikäli kiinnostusta riittää.

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Osa 4    (8/2006)

HALLINTOPALLOTTELUA JA VASTUUN  PAKOILUA

Kotkan sosiaali- ja terveyslautakunta ei koskaan käsitellyt jäljempänä olevaa kantelua, koska asiaa ryhdyttiin pallottelemaan hallinnollisilla toimenpiteillä toimielimeltä toiselle. Pääasiat vesitettiin hallintokikkailulla ja hajotettiin hallintolakiin vedoten kolmen eri toimielimen vastuulle ja päätös oli kaupunginhallituksessa ja lautakunnissa aina sama: Kervisen kantelu ei anna aihetta toimenpiteisiin.

Eivät ne tietenkään antaneet aihetta toimenpiteisiin, koska kukapa valmistelijoista ja päättäjistä tovereitaan viitsisi tuomita menettelystään.

KOTKAN SOSIAALI- JA TERVEYSLAUTAKUNTA

Kantelu työterveyspsykologi / työyhteisökouluttaja Anneli Kellbergin valheellisesta lausunnosta ja virka-aseman väärinkäyttämisestä, sekä

2). Museotoimenjohtaja Eira Karppisen ja toimialajohtaja Pertti Lintusen terveystietojeni käyttämisestä ja niiden lähettämisestä sivullisille, sekä

3). Työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkisen virkavelvollisuuden vastainen toiminta terveystietojeni laittoman käytön hyväksymisestä.  

Olen saanut 7.4.2005 haltuuni psykologi Anneli Kellbergin 14.3.2005 kirjoittaman lausunnon (liite AK 14.3.2005), jossa selvästi ilmenee, että hän on ollut toimialajohtaja Pertti Lintusen  kutsumassa palaverissa keväällä 2003, jolloin Kellberg on pitänyt siirtoani Luoviin Asko Kervisen kannalta hyvänä vaihtoehtona, vaikkei ole keskustellut minun kanssani asiasta ollenkaan.

Millä oikeudella Kellberg on pitänyt siirtoani Luoviin kanaltani hyvänä vaihtoehtona? Millä valtuuksilla hän on kysymättä ja ilman lupaani pitänyt siirtoani Luoviin kannaltani hyvänä vaihtoehtona, vaikka siirto on ollut kannaltani huono vaihtoehto?

Miksiköhän Kellberg kirjoittaa lausuntonsa vasta työsuhteeni loppumisen jälkeen?

Miksi siirtoani koskevan § 176 viranhaltijapäätöksen asioista pyydetään ja kirjoitetaan lausuntoja jälkikäteen?

Yritetäänkö esim. Kellbergin 14.3.2005 kirjoittamalla lausunnoilla jälkikäteen paikata hallintojohtaja Kaisa  Piiraisen hallinto-oikeudelle laatimia perättömiä lausuntoja, jossa Piirainen kirjoitti työsuojelu- ja työterveyshenkilöstön ehdotuksista, vaikka siirtoani koskevassa viranhaltijapäätöksen § 176 yhteydessä ei ole mitään työsuojelu- ja työterveyshenkilöstön ehdotuksia ollut olemassakaan?

Psykologi Kellberg on ollut tietoinen ainakin keväästä 2003 lähtien, että museon työilmapiirikysymyksien varjolla minua oltiin suunnitelmallisesti syrjäyttämässä museomestarin toimesta.

Mielestäni Kellberg on ollut syrjäyttämistäni ajavien viranhaltijoiden kelkassa. Hänen menettely ei ole vastannut puolueettoman ja ulkopuolisen työyhteisökouluttajan ja työterveyspsykologin eettisiä toimintatapoja.

Anneli Kellberg on toiminut merkittävässä roolissa syrjäyttämiseeni johtavan viranhaltijapäätöksen valmistelun taustalla, pitämällä valheellisesti yllä siirtoani Luoviin kannaltani hyvänä vaihtoehtona. Tässä mielessä Kellberg on ylittänyt myös toimivaltansa.

Kellberg on painottanut vetämissään museon koulutustilaisuuksissa, ettei ketään eroteta eikä siirretä. Kellberg on 10.6.2002 lausunnossaankin todennut, ettei tulisi etenemään joidenkin työntekijöiden esittämistä syntipukki-lähtökohdista käsin.

Psykologi Kellbergin kaksoisrooli ja salailu paljastui minulle vasta työsuhteen päättymisen jälkeen 7.4.2005, kun sain tietää hänen lausunnostaan, että työyhteisökouluttaja Kellberg onkin selkäni takana pitänyt siirtoani yllä ja hyvänä vaihtoehtona, vaikka on vetämissään tilaisuuksissa museolla puhunut, ettei ketään siirretä eikä eroteta.

Kellberg, kuten Lintunenkin ovat alun alkaenkin palavereissa julkisesti painottaneet, ettei ketään museossa siirretä eikä eroteta tehtävistään.

Kellbergin valheellinen toiminta on aiheuttanut minulle vahinkoa. Hän on museon työyhteisökouluttajana toiminut epärehellisesti ja kuten Kellbergin 14.3.2005 kirjoittama valheellinen lausuntokin osoittaa, on hän ollut yhtenä osatekijänä vaikuttamassa vs. toimialajohtaja Kaisa Röngän 12.8.2004 tekemään perusteettomaan ja laittomaan  § 176 viranhaltijapäätökseen, jolla minut syrjäytettiin museomestarin toimesta.

Olen tiedustellut 14.4.2005 työterveyden huollon ylilääkäri Heidi Anttilalta, onko hän ollut tietoinen Anneli Kellbergin 14.3.2005 antamasta lausunnosta ja samalla pyytänyt Anttilalta  kannanottoa esittämiini kysymyksiin asiassa.

Heidi Anttila ei ollut tietoinen kyseisestä lausunnosta, mutta lupasi selvittää asiaa ja vastata muihin kysymyksiin myöhemmin.

Myöhemmässä vastauksessaan 15.4.2005 ylilääkäri Anttila kirjoitti, että voin ottaa tarvittaessa yhteyttä Anneli Kellbergin esimies Riitta Pimiään, jolta olenkin pyytänyt kannanottoa asiaan.

Riitta Pimiä kirjoittaa 18.4.2005 vastauksessaan, ettei ole itse ollut millään tavalla mukana ko. asiassa ja voi vastata avoinna oleviin kysymyksiin vasta sitten, kun on keskustellut Anneli Kellbergin kanssa.

Pyydän sosiaali- ja terveyslautakunnan kannanottoa esittämiini kysymyksiin asiassa ja selvittämään, miksi Kellberg on lausunnossaan kirjoittanut perätöntä tietoa ja pitänyt tätä tietoa yllä ainakin keväästä 2003 lähtien.

Museotoimenjohtaja Eira Karppinen on pitänyt ja laatinut allekirjoittaneesta yli 10 vuoden ajan listaa, jonka yhteydessä on henkilötietolain vastaisesti käytetty ei-julkisia terveyden tilaani koskevia tietoja ja lähetetty niitä sivullisille.

Em. laittomat listat on lähetetty työsuojelupiiriin ainakin Karppisen ja toimialajohtaja Pertti Lintusen toimesta (liite TSP).

Nyttemmin olen saanut listat haltuuni. Museojohtaja Karppinen on pitänyt minusta listaa seikkaperäisesti ja järjestelmällisesti 26.8.1993 lähtien ja mustamaalannut listassaan aikaisempaakin työhistoriaani perättömillä tiedoilla.

Myös työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkinen on ollut tietoinen listan olemassaolosta, nähnyt ja lukenut listan, muttei ole puuttunut asiaan, vaikka hänen on täytynyt tietää Karppisen luettelon olevan laiton.

Työsuojelupäällikkö Pulkkisen on täytynyt tietää minusta laadittujen listojen olevan laittomia jo pelkästään niissä esiintyvien terveystietojeni ja sairauttani koskevien lääkärintodistusten spekuloinnin vuoksi.

Kotkan Kaupungin työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkisen 3.3.2005 kirjoittama lausunto (liite TP 3.3.2005) antaa täydellisen varmistuksen siitä, kuinka ajojahtiani on pidetty yllä jo vuosia.

Pulkkisen koulutuslautakunnalle kirjoittaman lausunnon alussa kulminoituu koko pitkän ja jatketun työsyrjinnän ydin: "Museomestari Asko Kervisen siirto muihin tehtäviin pois museolta on ollut esillä aika-ajoin viimeisen kymmenen vuoden aikana."

Voiko tavoiteltua syrjäyttämistäni enää selvemmin todeta?

Siis kymmenen vuoden ajan on minun siirto pois museolta ollut esillä, eikä työsuojelupäällikkö Pulkkinen ole kertaakaan puhunut asioista minulle mitään, kuten ei  työsuojeluvaltuutettu Matti Leppänenkään, vaikka ovat hyvin olleet tietoisia minua kohtaan esillä olleista suunnitelmista.

Matti Leppäsellä olisi ollut työsuojeluvaltuutettuna velvoite tiedottaa asioista minulle, muttei tehnyt sitä, koska oli syrjäyttämisessäni mukana.

Keskustelun sijasta työsuojelupäällikkö ja -valtuutettu ovat kirjoitelleet minusta perättömiä ja herjaavia lausuntoja ja käyttäneet niitä suunnitelmallisesti minua vastaan ainakin kaupungin organisaatiossa ja -hallituksessa, lautakunnassa ja työsuojeluviranomaisessa.

Asian törkeyttä lisää se, että osa museotoimenjohtaja Karppisen listassa laadituista terveystiedoistani ja sairauksistani on perätöntä.

Listaa ja siinä kirjattuja terveystietojani ja vaivojani on levitetty myös kaupungin organisaatiossa, kuten myös kymmeniä perättömiä ja jälkikäteen keksittyjä töiden laiminlyöntejäni, joiden yhteydessä terveystietojani on käytetty, jotta työskentelyni olisi saatu näyttämään mahdollisimman huonolta.

Tähän mennessä siinä on onnistuttu, koska minut saatiin laittomasti syrjäytettyä museomestarin toimesta. Kaupunginhallitus, koulutuslautakunta ja kulttuurilautakunta eivät ole halunneet tähän mennessä käsitellä asiaa objektiivisesti, vaan viranhaltijoiden rikkomuksia peitellen ja tosiseikkoja vältellen.

Asia ei ole kuitenkaan vielä loppuun käsitelty, joten pyydän sosiaali- ja terveyslautakuntaa selvittämään myös, mistä museotoimenjohtaja Karppinen on terveydentilaani koskevat tiedot saanut ja miksi niitä on käytetty kiistanalaisten töiden laiminlyöntien yhteydessä ja lähetetty sivullisille?

Kotkan viranhaltijoiden vuosia kestänyt valheellinen vyörytys allekirjoittaneen syrjäyttämiseksi on paljastunut mittasuhteiltaan erittäin laajaksi ja suunnitelmalliseksi toiminnaksi, joka on nyt siinä pisteessä, ettei asioita ja laittomuuksia voi enää vesittää "Kervisen kantelu ei anna aihetta toimenpiteisiin" -päätöksillä.

Kaikkein alhaisimpana ilmiönä koko syrjäyttämisprosessissani pidän terveystietojeni väärinkäyttöä ja psykologi Kellbergin amatööristä kaksoisroolia, jolla hän on omavaltaisesti  toiminut minua vastaan ja ollut ulkopuolisen kouluttajan roolissa syrjäyttämisessäni mukana ylläpitämällään valheellisella tiedolla.

Kenenkään ei pidä hyväksyä sitä, että työterveydestä palkataan museolle psykologi sensuroimaan työyhteisön epäkohtia ja avustamaan työntekijän erottamisessa.

Keskeisin tavoite on kaupungin organisaatiossa tähän mennessä ollut, ettei asioita haluta ottaa oikeasti esille. Siksi odotan lautakunnalta puolueetonta käsittelyä ja toimenpiteitä asiassa.

Haminassa 19.4.2005
Asko Kervinen

Näin siis  keväällä 2005, vaan eipä kukaan halunnut asioita selvittää, puhumattakaan siitä, että kukaan olisi välittänyt viranhaltijoiden junan jyskyttävän pahasti sivuraiteilla. Sen sijaan asioiden siirtely ja valheellinen pallottelu kyllä osattiin. Tässä ilmeneekin sitä hyväveli-järjestelmän ja demarikoneiston tuotetta parhaimmillaan.

Jatkossa asioita on peitelty ja palloteltu lähes loputtomiin kaupunginhallituksessa, Kymijoen Työtervevyden johtokunnassa sekä kulttuuri- ja koulutuslautakunnassa. Karavaani kulki, mutta vastuuta ei otettu.

Asioiden valmistelijoina tai esittelijöinä prosessissa toimivat ainakin seuraavat viranhaltijat: Marianna Ruonala, Henry Lindelöf, Kaisa Piirainen, Pertti Lintunen, Jarmo Koivisto, Jani Salenius, Kaisa Rönkä, Kari Häkämies, Laura Päiviö, Sirkka Kotola, Riitta Pimiä, Timo Erikoinen, Leena Rasi, Juha Reivilä ja Ulla Mauno.

Lisäksi kahden mandaatin valtuuksilla häärännyt Ulla Mauno toimi kulttuurilautakunnassa sekä esittelijänä että päättäjänä.

Kaksoisroolissa on vaikuttanut myös Kymijoen Työterveyden toimitusjohtaja Riitta Pimiä, jonka painoarvo on ollut erittäin merkittävä johtokunnan päätöksien valmistelijana ja esittelijänä.

Vaikka tekojen motiivina olisikin ollut pelkästään virka-aseman tuoma yksimielisyys, se ei poista vastuuta virkavelvollisuudesta, sillä kukaan edellä mainituista viranhaltijoista ei voi paeta sen taakse, ettei ole tiennyt olemassa olevia tosiseikkoja. Tätä taustaa vasten kysymys kuuluukin, kuka käski, miksi tottelitte vai sovitteko vain kollektiivisesti?

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Osa 5   (9/2006)

VÄÄRENNÖS PALJASTUI OIKEUDESSA

Kotkan käräjäoikeudessa käytettiin tahdonilmaisuna Kymenlaakson maakuntamuseon tyky-ryhmän laatimaa valheellista ja manipuloitua lausuntoa, johon oli väärennetty  valokuvaaja Tiina Leinosen allekirjoitus. Leinosen allekirjoitus oli tehty koneellisesti. Valokuvaaja toimi tyky-ryhmässä museon teknisten työntekijöiden edustajana.

 
Kotkan kaupunginhallitus

Asko Kervisen kirje 14.5.2002

Kymenlaakson maakuntamuseossa on aloitettu henkilökunnan työyhteisöllisyyden kehittäminen alkuvuodesta 2001. Työhön on nimitetty vetäjäksi työterveyspsykologi Anneli Kellberg Kymijoen työterveydestä. Työterveyspsykologi Anneli Kellberg on yhdessä museon tykyryhmän kanssa valmistellut yhteensä seitsemän, museon koko henkilökunnan kehittämistilaisuutta. Tilaisuuksiin henkilökunnalla on ollut osallistumisvelvollisuus. Koko henkilökunta myös sitoutui kehittämistyöhön.

Museon työyhteisöllisyyttä on kehitetty suunnitelmallisesti ja tilaisuudet on aina ennalta valmisteltu. Tilaisuuksien valmistelua ja prosessin ohjausta varten perustettiin ns. museon pikkutykyryhmä  (tykyryhmä ja työterveyspsykologi Anneli Kellberg). Henkilökunnalta on koko ajan pyydetty palautetta ja toiveita tulevista kehittämistilaisuuksista. Pikkutykyryhmä on saanut palautetta suullisina ja sähköisinä ja lisäksi Asko Kerviseltä kaksi kirjettä.

Ensimmäisen kirjeen palautteen pikkutykyryhmä päätti ottaa esille seuraavassa kehittämiskokouksessa 5.4.200/. Jälkimmäinen kirje (18.3.2002) oli osittainen varsin henkilökohtainen ja kohdistui museon yhteen työntekijään. Tämän vuoksi pikkutykyryhmä päätti kutsua koolle kyseisen työntekijän ja Asko Kervisen keskustelemaan kirjeessä mainituista asioista 29.5.2002 klo 8.00. Asko Kervinen soitti kyseisenä aamuna klo 8.20 museon toimistoon ilmoittaen olevansa sairas. Kokouskutsun saamisen ja kokouspäivän välisenä aikana hän oli kuitenkin lähettänyt kaupunginhallitukselle kirjeen, missä ei mainita mitään kyseisestä, tulossa olevasta kokouksesta.

Tykyryhmä ja Anneli Kellberg kutsuivat museon koko henkilökunnan kokoukseen 6.6.2002. Kokouksessa käsiteltiin Asko Kervisen kirjettä kaupunginhallitukselle ja siinä esitettyjä asioita. Kokouksessa todettiin, että kehittämistyön tavoitteet ovat selviä museon henkilökunnalle Asko Kervistä lukuun ottamatta. Lisäksi oltiin yhtä mieltä siitä, että kehittämistyö kohdistuu juuri niihin asioihin, jotka museolla aiheuttavat ristiriitoja.

Kokouksessa päätettiin, että työyhteisöllisyyden kehittämistä jatketaan. Elokuussa sovitaan säännölliset kokoontumisajat ja kehittämistyössä edetään sen mukaan kuin alkujaan sovittiin. Ainoastaan Asko Kervinen oli eri mieltä. Hänen mielestään tämä kehittämistyö kannattaa lopettaa.

Kotka 12.6.2002

Museo tykyryhmä      Anu Karhunen    Eira Karppinen    Tiina Leinonen           Timo Lievonen 

Psykologi                           Anneli Kellberg
 

Asiakirjan allekirjoittivat lipunmyyjä-vartija Anu Karhunen, museotoimenjohtaja Eira Karppinen, tutkija Timo Lievonen ja psykologi Anneli Kellberg.

Ulkopuolisena kouluttajana Anneli Kellberg ei edes kuulunut museon tyky-ryhmään, mutta allekirjoitti saman dokumentin kuin henkilökunnan edustajat ja täten vahvisti allekirjoittajien enemmistöä ja asiakirjan yksimielisyyttä. 

Valokuvaaja Tiina Leinosen tahdonilmaisua ei asiakirjassa ole, koska hän ei sitä omakätisesti allekirjoittanut.

Leinosen väärennettyä allekirjoitusta käsiteltiin tuomioistuimessa mielenkiintoisella tavalla, mutta ei lausunnon sisältöä, johon oli manipuloitu valheellista tietoa ja jossa oli sensuroitu kaikki oleellisimmat käsitteet.

Virheelliset toimet ja merkittävät virkavelvollisuuden laiminlyönnit on lausunnossa ohitettu sanalla asiat. Epäkohtia ei haluttu merkitä eikä tiettyjä henkilöitä nimellä mainita. Käsiteltiin siis vain asioita, mutta ei faktoja joita museojohdon heikkous aiheutti. Tähän sensuuriin tarvittiin yksimielisiä mielipiteitä ja voimakastahtoinen psykologi, joka käänsi työyhteisön enemmistön pikkusormensa ympärille.

Ei museon yhteisö oikeasti näitä kehittämistyöksi kutsuttuja Kellbergin terapiasessioita tarvinnut eikä osa edes halunnut, mutta vuosia niitä vaan jatkettiin ja porukkaa vietiin kuin pässiä narussa. Sairasta touhua, mutta kulissien vuoksi työllistävä vaikutus työyhteisökouluttajalle.

Tottakin asiakirjasta löytyy. Kyseenalaistin turhaksi muodostuneita Kellbergin psykologisia maratonistuntoja, koska kaikenlainen aivolohkojen välinen suhdeoppi ja psykologiset  puuhastelut kuluttivat tolkuttomasti työaikaa ja vaikeuttivat päätyön tekemistä. Tätä mieltä olivat monet muutkin työntekijät, lukekoon väärennetyssä dokumentissa mitä tahansa.

On vielä syytä tarkentaa, että kaupunginlakimies Marianna Ruonala käytti Kotkan kaupungin asiamiehenä edellä mainittua asiakirjaa käräjäoikeudessa todisteena minua vastaan, mutta väärennös paljastui. Tästä huolimatta Ruonala käyttää tätä asiakirjaa vetoomuksena myös hovioikeudessa, osoittaakseen tällä irtisanomiseni perustetta.

Väärennettyä nimikirjoitusta ja manipuloitua asiakirjaa käytettiin siis jo vuonna 2002 Kotkan kaupunginhallituksessa, jossa se meni läpi kuin väärä raha, mutta ei enää käräjäoikeudessa 2006, jolloin väärennös paljastui.

Valokuvaaja Tiina Leinosen väärennetty nimikirjoitus ja valheellisesti yhdenmukaisuutta korostava lausunto, jota käytettiin kaupunginhallituksessa ja kirjallisena todisteena oikeudessa, muodostavat yhdessä rikoksen tunnusmerkit, joita ei pidä missään oloissa hyväksyä. Ei edes Kotkassa.

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Osa 6   (9/2006)

PSYKOLOGI KELLBERG OLIKIN VALEPSYKOLOGI

Tuoreena asiana on  tullut esille, että lukuisissa asiayhteyksissä esiintynyt psykologi Anneli Kellberg ei ollutkaan psykologi. Se on merkittävä käänne ja tieto asiassa, koska useita vuosia viranhaltijoiden lausunnoissa ja eri toimielimien käsittelyssä vedottiin toistuvasti psykologin lausuntoihin ja mielipiteisiin, vaikka tosiasiassa Kellberg olikin valepsykologi.

Kellbergillä ei ollut oikeutta toimia psykologina, koska hän ei sitä ollut.

Kaupungin organisaatiossa ja lukuisissa viranhaltijoiden lausunnoissa ja viranomaiskäsittelyissä vedottiin useasti psykologin lausuntoihin ja mielipiteisiin, jotka toimivat vuosia minua vastaan. Kellbergin laiton virka-asema ja mielivaltainen toiminta on aiheuttanut minulle suurta vahinkoa, koska hänen menettelynsä vaikutti osaltaan myös minun syrjäyttämiseen museomestarin toimesta.

Psykologia näytelleen Anneli Kellbergin itsevarmoilla mielipiteillä oli suuri painoarvo kaupungin viranhaltijoiden silmissä. Esimerkiksi työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkisen  työsuojelupiiriin lähettämässä selvityksessä oli Kellbergin mielipiteillä merkittävä vaikutus Pulkkisen selvityksen sisältöön, koska Pulkkinen luotti psykologin asiantuntemukseen ja ammattietiikkaan.

Samanlainen yhtälö ja Kellbergin ehdoton syrjäyttämisasenne minua kohtaan on havaittavissa myös Timo Lievosen todistajakertomuksesta, jossa Lievonen sanoo suoraan, että "hanketta vetänyt psykologi Kellberg oli ilmoittanut selkeästi, että hän ei jatka työtään ennen kuin Kervinen oli poissa". Tässä todistajalausunnossa Lievonen tukeutuu psykologin tahdonilmaisuun tietämättä, ettei Kellberg ollutkaan mikään psykologi.

Anneli Kellberg siis näytteli useita vuosia psykologia, vaikkei sitä ollut. Hän toimi tässä valekaavussa Kymenlaakson maakuntamuseossa laittomasti jo vuonna 2000 ja työskenteli lumeammattilaisena ainakin vuoden 2004 elokuun 16 päivään saakka.

Kaikki Kellbergin toiminta psykologina ennen laillistamispäivää on ollut petosta. Kellberg esiintyi psykologina ja harjoitti ammattia ja käytti ammattinimikettä lausunnoissaan, joihin hänellä ei ollut mitään laillista oikeutta.

Edellä mainittu Kellbergin toiminta tarkoittaa sitä, että kaikki hänen lausunnot ja ohjeistukset ovatkin olleet huijaripsykologin antamia ja täten minua koskevien asioiden suhteen tarkoituksellista manipulointia laittomin keinoin. Tämä tulee hyvin selkeästi esille hänen suhtautumisessa minuun ja minun siirtämiseksi pois museolta.

Työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkinen, työsuojeluvaltuutettu Matti Leppänen, museotoimenjohtaja Eira Karppinen, toimialajohtaja Pertti Lintunen sekä kaupunginlakimies Marianna Ruonala ja hallintopäällikkö Kaisa Piirainen ja lukuisat muut viranhaltijat ovat vedonneet lausunnoissaan ja valmisteluasiakirjoissa juuri tämän psykologi Kellbergin antamiin tietoihin, ohjeistukseen ja mielipiteisiin. Todellisuudessa Kellbergin toiminta psykologina oli kuitenkin pelkkä kupla.

Kellbergin valheellinen menettely ja lumetoiminta on ollut törkeää petosta ja virka-aseman väärinkäyttöä, jonka uhrina olin useita vuosia.

Tulen vaatimaan Anneli Kellbergin viralta pidättämistä ja kaikki hänen valepsykologina tehdyt virkatoimet ja lausunnot kumottavaksi. Sama vaatimus koskee myös kaikkia viranomaisten ja kaupungin toimielimien päätöksiä, joissa Kellbergin valheellista tietoa, ohjeistusta tai mielipiteitä on käytetty.  

Kymijoen työterveyden psykologina esiintynyt Anneli Kellberg on tehnyt mittavan valheellisen virkatyön minun syrjäyttämisen taustalla. Kellbergin on täytynyt ymmärtää vastuunsa syöttäessään pajunköyttä asiakirjoihin. Sama yhtälö pätee myös virkahuijauksessa, koska hän toimi vuosia lumepsykologina täysin tietoisesti.

Anneli Kellberg ei voi petostaan eikä valheellisen toiminnan paljastumista enää salata. Eikä kukaan muukaan asiassa mukana oleva henkilö.

Em. asiat on jätetty Kotkan kaupunginhallituksen käsiteltäväksi, mutta eri asia on   käsitelläänkö kanteluni vai pötkitäänkö vastuuta pakoon samaa rataa kuin ennenkin.

Vielä ei tiedetä, ketkä kaikki kaupungin organisaatiossa ovat tienneet Kellbergin lumetoiminnasta, mutta ehkä tämäkin kysymys selviää aikanaan.

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Osa 7    (10/2006)

KOTKAN KAUPUNGINVALTUUSTON KANTA PIMENNOSSA

Kotkan kaupunginvaltuusto ei ole seuraavaa kantelua käsitellyt, koska kaupungin keskushallinto on ajanut jo vuosi sitten itsensä esteellisen ja valheellisen menettelyn vuoksi pattitilanteeseen.

Jäljempänä oleva kantelu on maannut Kotkan hallinnon pöytälaatikossa jo lähes vuoden ja osa valtuutetuistakin näkee sen ensimmäisen kerran vasta tässä, mikäli sattuvat tämän lukemaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ne Kotkan kaupunginvaltuuston jäsenet ja päättäjät, jotka eivät ole poliisitutkinnan vuoksi esteellisiä asiaa käsittelemään, eivät kaikki edes tiedä kantelun olemassa oloa. Puhumattakaan tämän asiakirjan sisällöstä, joka on seuraavanlainen:

 
KOTKAN KAUPUNGINVALTUUSTO

Kantelu Kotkan kaupungin viranhaltijoiden pitkäaikaisesta valheellisesta toimista ja perättömän tiedon ja laittoman ei-julkisen terveyden tilaani koskevan aineiston käyttämisestä ja niiden levittämisestä sekä pitkään harjoitetusta työsyrjinnästä allekirjoittanutta kohtaan, koskien raskauttavasti ainakin seuraavia viranhaltijoita: museotoimenjohtaja Eira Karppinen, toimialajohtaja Pertti Lintunen, työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkinen, työsuojeluvaltuutettu Matti Leppänen, hallintojohtaja Kaisa Piirainen, vs. toimialajohtaja Kaisa Rönkä, kaupunginlakimies Marianna Ruonala, psykologi Anneli Kellberg ja kaupunginjohtaja Henry Lindelöf.

Edellä mainitut henkilöt ovat menettäneet tehtäviensä hoitamiseen edellyttämän luottamuksen ja uskottavuutensa. Siksi kaupunginvaltuuston on syytä pidättää ko. henkilöt virastaan siihen saakka, kunnes kaikki minuun kohdistuneet valheellisuudet ja laittomuudet on selvitetty, oikaistu ja peruttu.

Kaikki asian argumentit ja niiden asianhaarat löytyvät ja tulevat esille Kotkan kaupunginhallitukselle, koulutuslautakunnalle, kulttuurilautakunnalle ja Kymijoen työterveyden johtokunnalle osoittamissani lukuisissa valituksissani, kantelussani ja oikaisuvaatimuksissani, joten kukaan asioitani tähän mennessä käsitellyt ja valmistellut viranhaltija tai päättäjä ei ole voinut paeta sen taakse, ettei ole tiennyt olemassa olevia tosiseikkoja.

Ko. asioita on käsitelty ja ovat vireillä myös Kouvolan hallinto-oikeudessa, Kymen työsuojelupiirissä ja Elelä-Suomen lääninhallituksessa. Näidenkin aineisto löytyy kaupungin hallinnosta ja on ollut varmuudella kaikkien päättäjien ja asioitani käsittelevien viranhaltijoiden tiedossa.

Koska Kotkan kaupunginhallitus, koulutuslautakunta, kulttuurilautakunta eikä Kymijoen työterveyden johtokunta ole kyennyt asioita omissa elimissään puolueettomasti käsittelemään, vaan ovat päätöksillään hyväksyneet viranhaltijoiden virkarikkomukset ja mielivallan sekä aina todenneet, ettei kanteluni ja valitukseni ole antanut aihetta toimenpiteisiin ja kun oikaisuvaatimuksenikin on aina hylätty, ovat ko. luottamuselimien päättäjät syyllisyneet viranhaltijoiden valheellisuuden ja rikkomusten peittelemiseen ja täten minua kohtaan lukuisiin syrjiviin päätöksiin asioissa. 

Nyttemmin Kotkan kaupunginhallituksen, koulutuslautakunnan, kulttuurilautakunnan ja Kymijoen työterveyden johtokunnan luottamushenkilöinä toimineet päättäjät ovat rikoksesta epäiltynä tulleet poliisitutkinnan alaiseksi ja esteelliseksi käsittelemään ja valmistelemaan minua koskevia asioita liitteinä olevien tietojen mukaisesti seuraavasti:

- Tiedote Kotkan kulttuurilautakunnalle (Liite Tiedote Kula 24.9.2005). 
- Tiedote Kymijoen työterveyden johtokunnalle (Liite Tiedote Kyty 24.9.2005).
- Tiedote Kotkan kaupunginhallitukselle (Liite Tiedote KH 5.10.2005).
- Tiedote Kotkan koulutuslautakunnalle (Liite Tiedote Kola 5.10.2005).
- Tiedote Kotkan kaupunginhallitukselle (Liite Tiedote KH 21.10.2005).
- Tiedote Kotkan kaupunginhallitukselle (Liite Tiedote KH 23.10.2005).
- Tiedote Kotkan kaupunginhallitukselle (Liite Tiedote KH 27.10.2005).

Esitän Kotkan kaupunginvaltuustolle, että se ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta kaupunginhallituksen, koulutuslautakunnan, kulttuurilautakunnan ja Kymijoen työterveyden johtokunnan päätöksien perusteet tutkitaan uudelleen laajan valheellisen valmisteluiden vuoksi ja siksi, koska enemmistö päätöksentekijöistä puolustivat päätöksellään laajaa laittomuutta ja hyväksyivät esityslistan mukaisen ehdotuksen suojella virkarikkomuksiin syyllistyneitä Eira Karppista ja Pertti Lintusta ja Lintusen alaisuudessa toimivia viranhaltijoita.

Esimerkiksi erottamiseeni johtavan Kaisa Röngän 12.8.2004 / § 176 viranhaltijapäätös perustui tietoisesti laajaan valheellisuuteen, kun päätöksen valmistelussa käytettiin mm. sellaisia työterveys- ja työsuojeluhenkilöstön ehdotuksia, joita ei ollut päätöstä tehtäessä olemassakaan, mutta nyt on, kun Anneli Kellberg ja Tapani Pulkkinen ovat ne jälkikäteen maaliskuussa 2005 laatineet.

Koulutuslautakunta ei ole - Seppo Eerolaa lukuun ottamatta - halunnut lukuisista oikaisuvaatimuksistani huolimatta em. laittomuutta ja mielivaltaista päätöstä oikaista, perua tai estää, vaikka kaikki tosiseikat ovat olleet lautakunnan päättäjien tiedossa, kuten kaupungin muillakin toimivaltaisilla elimillä.

Olen puolentoista vuoden ajan ennen päätöksentekoa toimittanut tarvittaviin päätöksentekoelimiin asiakirjoja, joista ilmenee mm. kun hallintojohtaja Kaisa Piirainen yrittää Tapani Pulkkisen 3.3.2005 ja Anneli Kellbergin 14.3.2005 kirjoittamilla lausunnoilla jälkikäteen paikata hallinto-oikeudelle aikaisemmin laatimiaan perättömiä lausuntoja, jossa Piirainen kirjoitti työsuojelu- ja työterveyshenkilöstön ehdotuksista, vaikkei siirtoani koskevassa § 176 viranhaltijapäätöksen yhteydessä mitään ehdotuksia ollut olemassakaan.

Hallintojohtaja Kaisa Piiraisen valheellinen toiminta on helppo havaita § 176 viranhaltijapäätöksessä käytettyjen työterveys- ja työsuojeluhenkilöstön lausunnoista, joita ei päätöstä tehdessä ollut, mutta nyt on, koska työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkinen ja työterveyspsykologi Anneli Kellberg ovat laatineet ne laittomasti jälkikäteen ja perättömillä tiedoilla.

Työsuojelupäällikkö Pulkkinen on kirjoittanut valheellisen lausunnon 3.3.2005 ja psykologi Kellberg 14.3.2005. Näin ollen erottamiseeni johtavan viranhaltijapäätöksen perusteena käytetyt lausunnot on kirjoitettu jälkikäteen ja ovat toimitettu minulle  vasta työsuhteeni päättymisen jälkeen 6.4.2005.

Pulkkisen ja Kellbergin lausuntojen valheellisuuden olen näyttänyt toteen poliisille jo aiemmin, kuten myös muidenkin asiassa mukana olleiden viranhaltijoiden valheellisen toiminnan.

Vs. toimialajohtaja Kaisa Röngän 12.8.2004 tekemässä § 176 viranhaltijapäätöksessä ei ole esitetty työsuhteeni siirtämisen eikä irtisanomiseni perusteitakaan, koska kaikki kyseessä olevan asian hallinnolliset valmistelu- ja päätöksenteon perusteet ovat perustuneet valheellisuuteen ja keksittyihin seikkoihin, jotta syrjäyttämiseni olisi saatu näyttämään lailliselta ja hyvän hallintotavan mukaisena toimintana.

Viranhaltijapäätöksen § 176 asian ympärillä tapahtunut valmistelu- ja päätöksen teko on ollut laitonta valheellisten lausuntojen ja jälkikäteen laadittujen valheellisten asiakirjojen vuoksi, jonka arkkitehtina on järjestelmällisesti ja jatkettuun valheellisuuteen tukeutuen toiminut Lintusen alaisuudessa työskennellyt Kaisa Piirainen.

Kaisa Piirainen on häikäilemättömästi käyttänyt jälkikäteen mm. Pulkkisen ja Kellbergin valheellisia lausuntoja, joilla erottamiseeni johtanutta Kaisa Röngän tekemää § 176  viranhaltijapäätöstä yritetään jälkikäteen ja valheellisin perustein saada lailliseksi.

Olen selostanut tässä kantelussani vain minuun kohdistuneen ajojahdin muutamaa asianhaaraa, mutta siitäkin on jo helppo päätellä, kuinka laajamittaisella viranhaltijoiden valheiden verkostolla syrjintääni on pitkään ja jatketusti harjoitettu. Siksi kehotankin tässä kantelussani kaupunginvaltuuston jäseniä tutustumaan asiakirjoihin perusteellisesti ja tekemään tavittavat johtopäätökset asioissa. 

Haminassa 31.10.2005
Asko Kervinen

Näin siis  viime vuonna lokakuussa, mutta vielä silloinkin Kotkan hallinnon valmistelijat ja osa päättäjistä kuvittelivat, että asia hautautuu, kun haudataan.

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että lukuisissa asiayhteyksissä esiintynyt psykologi Anneli Kellberg ei ollutkaan laillistettu psykologi. Se on merkittävä käänne ja tieto asiassa, koska useita vuosia viranhaltijoiden lausunnoissa ja eri toimielimien käsittelyssä vedottiin toistuvasti psykologin lausuntoihin ja mielipiteisiin, vaikka tosiasiassa Kellbergillä ei ollut laillista oikeutta toimia psykologina..

Kellbergillä ei ollut oikeutta toimia laillisena psykologina, koska hän ei sitä ollut. Hänet laillistettiin vasta 17.8.2004.

Kaupungin organisaatiossa ja lukuisissa viranhaltijoiden lausunnoissa ja viranomaiskäsittelyissä vedottiin useasti psykologin lausuntoihin ja mielipiteisiin, jotka toimivat vuosia minua vastaan. Kellbergin laiton virka-asema ja mielivaltainen toiminta on aiheuttanut minulle suurta vahinkoa, koska hänen menettelynsä vaikutti osaltaan myös minun syrjäyttämiseen museomestarin toimesta.

Psykologina esiintyneen Anneli Kellbergin auktoriteetilla ja mielipiteillä oli suuri painoarvo kaupungin viranhaltijoiden silmissä. Esimerkiksi työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkisen  työsuojelupiiriin lähettämässä selvityksessä oli Kellbergin mielipiteillä merkittävä vaikutus Pulkkisen selvityksen sisältöön, koska Pulkkinen luotti psykologin asiantuntemukseen ja ammattietiikkaan.

Samanlainen yhtälö ja Kellbergin ehdoton syrjäyttämisasenne minua kohtaan on havaittavissa myös Timo Lievosen todistajakertomuksesta, jossa Lievonen sanoo suoraan, että "hanketta vetänyt psykologi Kellberg oli ilmoittanut selkeästi, että hän ei jatka työtään ennen kuin Kervinen oli poissa". Tässä todistajalausunnossa Lievonen tukeutuu psykologin tahdonilmaisuun tietämättä, ettei Kellbergillä ollut lain mukaan oikeutta toimia psykologina.

Anneli Kellberg siis toimi useita vuosia psykologina ilman laillistamista. Hän toimi tässä roolissa Kymenlaakson maakuntamuseossa laittomasti jo vuonna 2000 ja työskenteli lumeammattilaisena ainakin vuoden 2004 elokuun 16 päivään saakka.

Kellberg esiintyi psykologina ja harjoitti ammattia ja käytti ammattinimikettä lausunnoissaan, joihin hänellä ei ollut laillista oikeutta.

Edellä mainittu Kellbergin toiminta tarkoittaa sitä, että kaikki hänen lausunnot ja ohjeistukset ovatkin olleet minua koskevien asioiden suhteen laittomia, koska hän toimi laillistamattomana.

Työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkinen, työsuojeluvaltuutettu Matti Leppänen, museotoimenjohtaja Eira Karppinen, toimialajohtaja Pertti Lintunen sekä kaupunginlakimies Marianna Ruonala ja hallintopäällikkö Kaisa Piirainen ja lukuisat muut viranhaltijat ovat vedonneet lausunnoissaan ja valmisteluasiakirjoissa juuri tämän psykologi Kellbergin antamiin tietoihin, ohjeistukseen ja mielipiteisiin. Todellisuudessa Kellbergin toiminta psykologina oli kuitenkin pelkkä kupla.

Kellbergin valheellinen menettely ja lumetoiminta on ollut harhautusta ja virka-aseman väärinkäyttöä, jonka uhrina olin useita vuosia.

Tulen vaatimaan Anneli Kellbergin viralta pidättämistä ja kaikki hänen ennen laillistamista tehdyt virkatoimet ja lausunnot kumottavaksi. Sama vaatimus koskee myös kaikkia viranomaisten ja kaupungin toimielimien päätöksiä, joissa Kellbergin lausuntoja, ohjeistusta tai mielipiteitä on käytetty.  

Kymijoen työterveyden psykologina Kellbergin on täytynyt ymmärtää vastuunsa toimiessaan luvanvaraisessa ammatissa ilman lupaa.

Anneli Kellberg ei voi valheellisen toiminnan paljastumista enää salata. Eikä kukaan muukaan asiassa mukana oleva henkilö.

Em. asiat on jätetty 11.9.2006 Kotkan kaupunginhallituksen käsiteltäväksi, mutta eri asia on   käsitelläänkö kanteluni vai pötkitäänkö vastuuta pakoon samaa rataa kuin ennenkin.

Vielä ei tiedetä, ketkä kaikki kaupungin organisaatiossa ovat tienneet Kellbergin lumetoiminnasta, mutta ehkä tämäkin kysymys selviää aikanaan.

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Osa 8   (12/2006)
      
VÄÄRINKÄYTÖKSET SIIRRETTIIN PIILOON HALLINTOVEHKEILYLLÄ

Ohessa Kotkan kaupunginhallitukselle lokakuussa 2002 osoittamani oikaisuvaatimus kunnalliskysymykseni ja ‑valitukseni laiminlyönnistä.

 
KOTKAN KAUPUNGINHALLITUS

Oikaisuvaatimus

Huomautus kunnalliskysymykseni ja ‑valitukseni laiminlyönnistä

Jätin 14.5.2002 Kotkan kaupunginhallitukselle kirjallisen kysymyksen liitteineen. Kirjattuna.

Kunnallisvalitukseeni antoi lausuntonsa 10.6.2002 työterveyspsykologi Anneli Kellberg.
Sitten antoivat lausunnon 12.6.2002 kaupungin työntekijöistä koottu tyky‑ryhmä yhdessä edellä mainitun psykologin kanssa. Kolmannen lausunnon kirjoitti 25.6.2002 henkilöstöpäällikkö Auli Tanhua, joka suositteli ettei asia anna aihetta toimenpiteisiin.

Em. lausuntojen perusteella laadin 3.7.2002 kaupunginhallitukselle uuden, seikkaperäisen selvityksen havaitsemistani räikeistä väärinkäytöksistä ja psykologin menetelmistä, jotka epäkohtien peittelyn vuoksi kääntyivät sairaalloiseksi.

Seuraavaksi kirjoitti lausuntonsa 9.7.2002 kaupunginlakimies Marianna Ruonala, joka hallintomenettelylain 8 §:n nojaten ehdotti asiaani siirrettäväksi pois kaupunginhallituksen ja ‑johtajan esittelystä sivistystoimen palvelukeskukseen.

Sitten olikin jo kansliapäällikkö Jarmo Koiviston vuoro lähettää 19.9.2002 kirjallinen ilmoitus, että asia on siirretty koulutuslautakuntaan sen toimivaltaan kuuluvana asiana.

Hallintopäällikkö Kaisa Piiraisen valmistelevassa lautakunnan esityslistassa asiakirjani olikin sitten jo värkätty lain (621/1999) 24.6 §:n perusteella salaiseksi.

Koulutuslautakunnan piti käsitellä asiani lokakuussa 2002 pidetyssä kokouksessa, mutta kukaan lautakunnan jäsenistä ei käyttänyt asiassa puheenvuoroa. Näin alunperin Kotkan kaupunginhallitukselle osoitettu kunnalliskysymykseni eliminoitiin hallintokoneiston ja lautakunnan vehkeilyllä.

En ole saanut Kotkan kaupunginhallitukselta 14.5.2002 kirjattuun kunnallisvalitukseni kysymyksiin vastausta. Asiaani ei ole käsitelty lainkaan.

Pyydän asiani välitöntä käsittelyä kaupunginhallituksessa, johon se on alun alkaenkin 14.5.2002 osoitettu.

Lain mukaan kuntalaisten kirjalliset kysymykset ja ‑valitukset on käsiteltävä hyvän hallintotavan mukaan kohtuullisessa ajassa. Mikäli niitä ei käsitellä, on siitä selkeästi ilmoitettava miksi ja millä perusteilla.

Koulutuslautakunnan puheenjohtaja ja jäsenet myöntävät, että kunnallisvalitustani ‑ joka lautakunnan esityslistaan oli 128 pykäläksi merkitty ‑ ei käsitelty.

"Ei kuulu lautakunnalle", kommentoivat luottamushenkilöt ja tunnustavat, että kokous meni kunnalliskysymykseni (§ 128) kohdalla överiksi. Käytäväkeskustelua käytiin, mutta asiaa ei käsitelty.

Myös museotoimenjohtaja Eira Karppinen, joka kokouksessa edusti museotointa, kertoi avoimesti museon työpalaverissa 4.10.2002, ettei koulutuslautakunta 1.10.2002 pidetyssä kokouksessaan käsitellyt 128 §:n asioita ollenkaan.

Asioiden käsittelemättä jättäminen ei edusta hyvää hallintotapaa. Kunnalliskysymyksiä ja ‑valituksia ei ratkaista hallinnon ja lautakunnan sensuurilla, vaan asia‑argumenteilla.

Asia‑argumenteilla, jotka ovat olemassa ja vaikeuttavat työntekoa: Museon luottamusmiehen väärinkäytösten hyväksyminen, muistioiden manipulointi, esimiehen laiminlyöntien ja epäkohtien peittely psykologisilla hölinöillä, jotka kaikki käsittelemättä jättämisellä sensuroidaan lautakunnan merkitään tiedoksi ‑päätöksellä.

Asia‑argumenteilla myös siksi, että hyvä ja läpinäkyvä hallinto tulee kunnille huomattavasti halvemmaksi kuin valitustie, johon sensuuri väistämättä johtaa.

Jotta kaupunginhallitus on tietoinen allekirjoittaneen oikeudesta saada asiansa asianmukaisesti käsiteltäväksi ja saada niihin vastaus, kehotan, että esittämäni epäkohdat ja väärinkäytökset käsiteltäisiin virkamiehiä suojelematta sillä vakavuudella, mitä niiden käsittely edellyttää.

Kaikki kunnallisvalitukseni käsittelyyn tarvittavat asiakirjat ja ‑tiedot löytyvät Kotkan kaupungin organisaation sisältä.

Kotkassa 10. lokakuuta 2002
Asko Kervinen

Näin siis lokakuussa 2002. Vaan mitäpä tapahtui. Kotkan kaupunginhallitus vesitti väärinkäytökset täysin voimin eikä nähnyt asioissa mitään epätavallista, vaikka museon johto oli retuperällä ja hallinto täysin voimin suojelemassa ao. viranhaltijoita, jotka olivat suurelta osin demarivedolla valjastettuja.

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Osa 9    (16.3.2007)

SELVITYKSET JATKUVAT   

Kaakkois-Suomen työsuojelupiiri on 14.3.2007 tehnyt hallintolain nojalla asiakirjojen siirtopäätöksen Kotkan kihlakunnan poliisilaitokselle seuraavin perustein:

"Asko Kervinen, osoite Puhakantie 19, 49490 Neuvoton, on toimittanut Kaakkois-Suomen työsuojelupiirin työsuojelutoimistoon kaksi 17.2.2007 päivättyä kanteluiksi nimettyä asiakirjaa liitteineen (kantelu 1/2 ja 2/2).

Kaakkois-Suomen työsuojelupiiri katsoo, ettei se ole toimivaltainen viranomainen käsittelemään edellä mainituissa kanteluissa esiin tuotuja väitteitä.

Hallintolain 4 luvun 21 §:n nojalla Kaakkois-Suomen työsuojelupiirin työsuojelutoimisto siirtää asiakirjat liitteineen toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle Kotkan kihlakunnan poliisilaitokselle toimenpiteitä varten."

Siirtoilmoituksen ovat allekirjoittaneet piiripäällikkö Pasi Hasu ja ylitarkastaja Alpo Anttonen.

Julkaisen oheiset kanteluni ja niiden argumentit liiteluetteloineen seuraavasti:
 

KAAKKOIS-SUOMEN TYÖSUOJELUPIIRI   (Kantelu 1/2)

Pyydän Kaakkois-Suomen työsuojelupiiriä käsittelemään tässä kantelussani esittämiä asioita, koskien Suomen Työturvallisuuskeskuksen kunta-alan asiamies Timo Suurnäkin luottamusta ja hänen mahdollisia lausuntojaan Kotkan kaupungin työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkiselle, joka on valaehtoisessa todistajakertomuksessa ja poliisin esitutkinnassa esittänyt seuraavaa:

"Oikeudessa mainitsin Työturvallisuuskeskuksen kunta-alan asiamiehen Timo Suurnäkin nimen.

Asko Kervinen on marraskuussa 2000 soittanut Suurnäkille ja pyytänyt häntä vaikuttamaan siihen, että Kellbergin vetämät kehitystilaisuudet lopetettaisiin.

Suurnäkki pitää päiväkirjaa, johon on tämänkin puhelun merkinnyt. Hän on myös merkinnyt päiväkirjaan, että puhelu on tullut Kervisen työnumerosta.

Suurnäkki otti siten minuun yhteyttä ja kyseli, että mikä museolla on meneillään. Hän ihmetteli, että miksi Työturvallisuuskeskukseen oli otettu yhteyttä, koska tällainen asia ei millään lailla kuulu sen toimivaltaan.

Olen ennen tätä kuulustelua varmistanut Suurnäkiltä, että hänellä on tallella ne dokumentit Kervisen puheluista, joista hän on minulle kertonut. Suurnäkki kertoi, että dokumentit ovat hänellä tallessa ja että hän tarvittaessa valmis tässä asiassa todistamaan."  

Allekirjoittanut on tiedustellut Timo Suurnäkiltä viidesti kyseisestä asiasta. Keväällä 2006 hän ei tiennyt asiasta mitään eikä ollut koskaan nimeäni kuullutkaan.

Tammikuussa 2007 Suurnäkki sanoi olevansa kuviossa mukana pieneltä osin, muttei pystynyt eikä halunnut sanoa, mitä hän oli minusta kertonut Tapani Pulkkiselle.

Olen lukenut Pulkkisen lausunnot Suurnäkille. Tästä huolimatta hän ei kommentoinut asiasta minulle mitään.

Kysymys on Kotkan kaupungin työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkisen ja Suomen Työturvallisuuskeskuksen  asiamies Timo Suurnäkin osuudesta asiaan ja soveltuvuudestaan tehtäviinsä valheellisten toimien vuoksi.

Pyydän, että työsuojelupiiri käsittelee Tapani Pulkkisen ja Timo Suurnäkin vaikutusvaltaisessa virka-asemassa tehdyn valheellisen menettelyn sillä vakavuudella mitä asia edellyttää tai siirtää asian toimivaltaisen elimen käsiteltäväksi.

Perustelut:

Työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkinen on puhunut oikeudessa sekä poliisin esitutkinnassa perätöntä tietoa väittäessään, että minä olen marraskuussa 2000 soittanut Työturvallisuuskeskuksen kunta-alan asiamies Timo Suurnäkille ja pyytänyt häntä vaikuttamaan siihen, että Anneli Kellbergin vetämät kehitystilaisuudet lopetettaisiin.

Pulkkisen väite on täysin perätöntä ja todistettavasti myös mahdoton, sillä en ole soittanut koskaan Timo Suurnäkille ennen kevättä 2006, jolloin kysyin häneltä näistä Pulkkisen perättömistä todistajakertomuksista.

Pulkkisen väite on mahdottomuus senkin vuoksi, koska en ole mitenkään pystynytkään Suurnäkkiä vaikuttamaan marraskuussa 2000 siihen, että Kellbergin vetämät kehitystilaisuudet lopetettaisiin, koska Kelberg nimitettiin tähän tehtävään vasta vuonna 2001. Tästä on todisteena kaupunginlakimies Marianna Ruonalan laatima kaupungin vastaus Kotkan käräjäoikeudelle, sekä museon tyky-ryhmän ja Anneli Kellbergin allekirjoittama lausunto, jotka liitteenä (liite kaupungin vastaus ja liite tyky-ryhmän lausunto).

Suurnäkki ei osannut puhua mitään Pulkkisen todistuskertomuksessaan ja esitutkintalausunnossaan mainitsemista väitteistä, asiaa Suurnäkiltä tiedustellessani. Koska asiaan ei ole tullut selvyyttä, pyydän työsuojelupiiriä käsittelemään asiaa Timo Suurnäkin luottamusta koskevana asiana,  jossa on syytä epäillä virka-aseman väärinkäyttöä, mikäli Pulkkisen kertomukset Suurnäkin suhteen pitäisivätkin paikkaansa.

Kysyin Suurnäkiltä  minä päivänä olin hänelle soittanut marraskuussa 2000, ja olenko esittänyt hänelle Pulkkisen mainitsemia asioita Kellbergin kehitystilaisuksien lopettamiseksi. Suurnäkki ei osannut vastata tähän asiaan mitenkään  8.1.2007, eikä halunnut kommentoida asiaa minulle seuraavanakaan päivänä eikä myöhemminkään.

Minä en ole mitenkään pystynyt marraskuussa 2000 Suurnäkiltä pyytämään häntä vaikuttamaan siihen, että Kellbergin vetämät kehitystilaisuudet lopetettaisiin, koska Kellberg nimitettiin tähän tehtävään vasta vuonna 2001. Toiseksi, en ole koskaan soittanut Timo Suurnäkille ennen kevättä 2006. Asia syytä käsitellä työsuojelupiirissä senkin vuoksi, ettei väärään valaan ja valheellisuuteen syyllistyneiden lausunnot jäisi voimaan, joita käytettiin oikeudessa todisteena minua vastaan.

Pyydän myös työsuojelupiiriä käsittelemään työantajanani toimineen Kotkan kaupungin laitonta menettelyä, käyttäessään Kymenlaakson maakuntamuseolla vuosia psyklogina esiintynyttä Anneli Kellbergiä, vaikka hänellä ei ollut laillista oikeutta eikä TEO:n  lupaa toimia psykologina vuosina 2000 - 2004.

Katson, että Kotkan kaupunki käytti myös työsyrjintävälineenä laitonta psykologia minun syrjäyttämiseksi museomestarin toimesta. Tästä olen laatinut erillisen kantelun.

Haminassa 17.2.2007
Asko Kervinen

Liitteet:

- Kotkan kaupungin työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkisen lausunnot (liite Pulkkisen
lausunnot).
- Kotkan kaupungin vastaus käräjäoikeudelle (liite kaupungin vastaus).
- Kymenlaakson maakuntamuseon tyky-ryhmän lausunto (liite tyky-ryhmän lausunto).
 

KAAKKOIS-SUOMEN TYÖSUOJELUPIIRI    (Kantelu 2/2)

Kantelu Kotkan kaupungin edustajien ja Anneli Kellbergin luottamusaseman väärinkäytöstä ja työsyrjinnästä toimessaan vuosia valepsykologina.
 

Kotkan käräjäoikeudessa käytettiin tahdonilmaisuna Kymenlaakson maakuntamuseon tyky-ryhmän ja psykologina esiintyneen Anneli Kellbergin allekirjoittamaa valheellista ja manipuloitua lausuntoa (liite lausunto 12.6.2002), johon oli väärennetty  valokuvaaja Tiina Leinosen allekirjoitus. Leinosen allekirjoitus oli tehty koneellisesti. Leinonen edusti tyky-ryhmässä museon henkilökunnan teknisiä työntekijöitä, joihin minäkin kuuluin.

Asiakirjan allekirjoittivat lipunmyyjä-vartija Anu Karhunen, museotoimenjohtaja Eira Karppinen, tutkija Timo Lievonen ja psykologi Anneli Kellberg.

Ulkopuolisena henkilönä Anneli Kellberg ei edes kuulunut museon tyky-ryhmään, mutta käytti luottamusasemaansa väärin  allekirjoittamalla saman dokumentin kuin henkilökunnan edustajat ja vahvisti tahdonilmaisullaan ryhmän allekirjoittajien enemmistöä ja asiakirjan  yksimielisyyttä. Kellbergillä ei ollut ulkopuolisena henkilönä mitään oikeutta osallistua museon työntekijöiden lausuntoon.

Valokuvaaja Tiina Leinosen tahdonilmaisua ei asiakirjassa ole, koska hän ei sitä omakätisesti allekirjoittanut.

Leinosen väärennettyä allekirjoitusta käsiteltiin tuomioistuimessa mielenkiintoisella tavalla, mutta ei lausunnon sisältöä, johon oli manipuloitu valheellista tietoa ja jossa oli sensuroitu kaikki oleellisimmat käsitteet.

Virheelliset toimet ja merkittävät virkavelvollisuuden laiminlyönnit on lausunnossa ohitettu sanalla asiat. Epäkohtia ei haluttu merkitä eikä tiettyjä henkilöitä nimellä mainita. Käsiteltiin siis vain asioita, mutta ei faktoja joita museojohdon heikkous aiheutti. Tähän sensuuriin tarvittiin yksimielisiä mielipiteitä ja voimakastahtoinen psykologi, joka käänsi työyhteisön enemmistön pikkusormensa ympärille.

Ei museon yhteisö oikeasti näitä kehittämistyöksi kutsuttuja Kellbergin terapiasessioita tarvinnut eikä osa edes halunnut, mutta vuosia niitä vaan jatkettiin ja porukkaa vietiin kuin pässiä narussa. Sairasta touhua, mutta kulissien vuoksi työllistävä vaikutus työyhteisökouluttajana toimineelle psykologille.

Tottakin asiakirjasta löytyy. Kyseenalaistin turhaksi muodostuneita Kellbergin psykologisia maratonistuntoja, koska kaikenlainen aivolohkojen välinen suhdeoppi ja psykologiset  puuhastelut kuluttivat tolkuttomasti työaikaa ja hidastivat päätyön tekemistä. Tätä mieltä olivat monet muutkin työntekijät, lukekoon väärennetyssä dokumentissa mitä tahansa.

On vielä syytä tarkentaa, että kaupunginlakimies Marianna Ruonala käytti Kotkan kaupungin asiamiehenä edellä mainittua asiakirjaa käräjäoikeudessa todisteena minua vastaan, mutta väärennös paljastui. Tästä huolimatta Ruonala käytti tätä asiakirjaa vetoomuksena myös hovioikeudessa, osoittaakseen tällä irtisanomiseni perustetta.

Väärennettyä nimikirjoitusta ja manipuloitua asiakirjaa käytettiin siis jo vuonna 2002 lausuntona Kotkan kaupunginhallituksessa, jossa se meni läpi kuin väärä raha, mutta ei enää käräjäoikeudessa 2006, jolloin väärennös paljastui.

Valokuvaaja Tiina Leinosen väärennetty nimikirjoitus ja valheellisesti yhdenmukaisuutta korostava lausunto, jota käytettiin kaupunginhallituksessa ja kirjallisena todisteena oikeudessa, ei pidä missään oloissa hyväksyä. 

Lausunnossa ei ollut totuuden mukaisesti mainittu mm. kaikkia tyky-ryhmälle jättämiäni kirjeitä ja miksi lausuntoon kirjoitettiin valheellisesti, että kehittämistyön tavoitteet ovat selviä museon henkilökunnalle Asko Kervistä lukuun ottamatta.

Edellä mainitut kysymykset ovat eettisesti merkittäviä, jotta selviäisi, kuka tämän Tiina Leinosen nimen on 12.6.2002 päivättyyn tyky-lausuntoon tehnyt ja onko tekijällä ollut laillista oikeutta tai toimivaltaa tähän ja onko kyseinen asiakirja lainvoimainen, kun Leinosen omakätinen allekirjoitus puuttui.

Kellbergillä ei ollut oikeutta ulkopuolisena henkilönä allekirjoittaa tyky-ryhmän lausuntoa eikä puuttua sen sisältöön. Tästä huolimatta hän sotkeutui ja vaikutti allekirjoituksellaan museon henkilöstöä edustavan ryhmän lausuntoon. Siksi työsuojelupiirin on syytä tutkia, onko Kellberg tehnyt Leinosen nimen ko. museon henkilökuntaedustajien tyky-lausuntoon.

Leinosen nimen tekijä tai kirjoittaja on selvitettävä muutoinkin, sillä eihän kenelläkään ole oikeutta mennä kirjoittamaan toisen nimeä millään tavalla mihinkään asiakirjaan, jolla valheellisin perustein toimitaan jotakin henkilöä vastaan. 

Kokonaan uutena käänteenä on 4.9.2006 tullut esille (liite rekisteritieto 4.9.2006), että lukuisissa asiayhteyksissä esiintynyt psykologi Anneli Kellberg ei ollutkaan psykologi. Se on merkittävä käänne ja tieto asiassa, koska useita vuosia viranhaltijoiden lausunnoissa ja kaupungin eri toimielimien käsittelyssä vedottiin toistuvasti psykologin lausuntoihin ja mielipiteisiin, vaikka tosiasiassa Kellberg oli valepsykologi.

Kellbergillä ei ollut oikeutta toimia laillistettuna psykologina, koska hän ei sitä ollut. Täten Kellberg on käyttänyt luottamusasemaa väärin toimiessaan sellaisessa tehtävässä, johon hänellä ei ollut oikeutta.

Kaupungin organisaatiossa ja lukuisissa viranhaltijoiden lausunnoissa ja viranomaisten toimielimissä  käsiteltiin ja vedottiin useasti psykologin lausuntoihin ja mielipiteisiin, jotka toimivat vuosia minua vastaan. Kellbergin laiton ja mielivaltainen luottamusaseman käyttö ja toiminta on aiheuttanut minulle suurta vahinkoa, koska hänen menettelynsä vaikutti myös minun syrjäyttämiseen museomestarin toimesta.

Psykologia näytelleen Anneli Kellbergin mielipiteillä oli painoarvoa kaupungin viranhaltijoiden silmissä. Esimerkiksi työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkisen työsuojelupiiriin lähettämässä selvityksessä (liite Pulkkisen selvitys 14.4.2004) Kellbergin mielipiteillä oli merkittävä vaikutus Pulkkisen selvityksen sisältöön, koska Pulkkinen luotti psykologin luottamusasemaan ja asiantuntemukseen. Kellbergin mielipiteet on merkitty selvityksessä keltaisella.

Samanlainen yhtälö ja Kellbergin ehdoton syrjäyttämisasenne minua kohtaan on havaittavissa myös Timo Lievosen todistajakertomuksesta (liite Tuomio 12.5.2006, sivu 12), jossa Lievonen sanoo suoraan, että "hanketta vetänyt psykologi Kellberg oli ilmoittanut selkeästi että hän ei jatka työtään ennen kuin Kervinen oli poissa". Tässä todistajalausunnossa Lievonen tukeutuu psykologin tahdonilmaisuun tietämättä, ettei Kellberg ollutkaan mikään psykologi.

Anneli Kellberg siis näytteli useita vuosia psykologia, vaikkei sitä ollut. Hän toimi tässä valepsykologin kaavussa Kymenlaakson maakuntamuseossa laittomasti jo vuonna 2000 ja työskenteli lumeammattilaisena ainakin vuoden 2004 elokuun 16 päivään saakka.

Kellberg laillistettiin psykologiksi vasta 17.8.2004. Kaikki Kellbergin toiminta psykologina ennen laillistamispäivää on ollut petosta. Kellberg esiintyi psykologina ja harjoitti ammattia ja käytti ammattinimikettä lausunnoissaan, joihin hänellä ei ollut mitään laillista oikeutta.

Edellä mainittu Kellbergin toiminta tarkoittaa sitä, että kaikki hänen lausunnot ja mielipiteet ovatkin olleet valepsykologin antamia ja täten minua koskevien asioiden suhteen tarkoituksellista manipulointia laittomin keinoin. Tämä tulee hyvin selkeästi esille hänen suhtautumisessa minuun ja minun siirtämiseksi pois museolta.

Työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkinen, työsuojeluvaltuutettu Matti Leppänen, museotoimenjohtaja Eira Karppinen, toimialajohtaja Pertti Lintunen sekä kaupunginlakimies Marianna Ruonala ja hallintopäällikkö Kaisa Piirainen ja lukuisat muut viranhaltijat ovat vedonneet lausunnoissaan ja raporteissaan juuri tämän psykologi Kellbergin antamiin tietoihin, ohjeistukseen ja mielipiteisiin. Todellisuudessa Kellbergin toiminta psykologina oli kuitenkin pelkkä kupla.

Kellbergin valheellinen menettely laillistamattomana lumeammattilaisena on ollut törkeää luottamusaseman väärinkäyttöä, jonka uhrina olin useita vuosia.

Vaadin Kellbergin kaikki hänen valepsykologina tehdyt virkatoimet ja lausunnot kumottavaksi. Vaadin myös kaikkien viranomaisten ja kaupungin toimielimien päätökset mitätöitäväksi, joissa Kellbergin tietoa, ohjeistusta tai mielipiteitä on esiintynyt ja laittomasti käytetty. 

Kymijoen työterveyden psykologina esiintynyt Anneli Kellberg on tehnyt mittavan valheellisen virkatyön minun syrjäyttämisen taustalla. Kellbergin on täytynyt ymmärtää luottamusasemansa ja  vastuunsa toimiessaan vuosia valepsykologina täysin tietoisesti. Tässä Kellberg on syyllistynyt myös työsyrjintääni.

Jouni Honkasen ja Riitta Pimiän allekirjoittamassa Kymijoen työterveyden selvityksen viimeisessä kappaleessa mainitaan, että Kellberg on vastannut hallintojohtaja Kaisa Piiraisen 25.2.2005 esittämään lausuntopyyntöön ja ottanut lausunnossaan kantaa museolla tehtyjen monipuolisten selvitysten ja asiantuntijuutensa pohjalta toimialajohtajan tekemään ehdotukseen. Todellisuudessa Kellbergillä ei ollut kuitenkaan laillista oikeutta antaa asiantuntijalausuntoja siltä ajalta, jolloin hän on toiminut lumepsykologina.

On muistettava sekin, että siltä ajalta jolloin minä työskentelin museolla, ei Kellbergillä ole  oikeutta käyttää psykologin asiantuntijuutta myöhemminkään, koska hänellä ei ollut siihen oikeutta.

Kellberg on antanut selvityksensä hallintojohtaja Kaisa Piiraisen pyynnöstä jälkikäteen Kaisa Röngän 12.8.2004 tekemään § 176 viranhaltijapäätökseen, joka oli käytännössä irtisanomisilmoitus. Tässä § 176 viranhaltijapäätöksessä ei ollut mitään työterveys- ja työsuojeluhenkilöstön lausuntoja vaikka päätöksen perusteluissa niin mainitaan, mutta nyt on kun Kellberg ja työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkinen ovat ne jäkikäteen laatineet 14.3.2005 ja 3.3.2005.

Kellberg kirjoittaa lausunnossaan 14.3.2005  (liite AK 14.3.2005), jossa selvästi ilmenee, että hän on ollut toimialajohtaja Pertti Lintusen  kutsumassa palaverissa keväällä 2003, jolloin Kellberg on pitänyt siirtoani Luoviin Asko Kervisen kannalta hyvänä vaihtoehtona, vaikkei ole keskustellut minun kanssani asiasta ollenkaan.

Millä oikeudella Kellberg on pitänyt siirtoani Luoviin kanaltani hyvänä vaihtoehtona ja millä valtuuksilla hän on kysymättä ja ilman lupaani pitänyt siirtoani Luoviin kannaltani hyvänä vaihtoehtona, vaikka siirto on ollut kannaltani huono vaihtoehto?

Luovin leirikeskuksen työt olisivat olleet alempiarvoisia ja syrjäisen sijaintinsa vuoksi kulkuyhteyksiltään mahdoton, koska Luoviin ei ole julkista liikenneyhteyttä. Lähin bussipysäkki on  6 kilometrin päässä leirikeskuksesta. Kukaan ei myöskään ole koskaan perustellut, miksi minut haluttiin siirtää pois museomestarin toimesta.

Psykologi Kellberg on ollut tietoinen ainakin keväästä 2003 lähtien, että museon työilmapiirikysymyksien varjolla minua oltiin suunnitelmallisesti syrjäyttämässä museomestarin toimesta.

Kellbergin menettely ei ole vastannut puolueettoman ja luottamusasemassa olevan ulkopuolisen psykologin eettisiä toimintatapoja.

Anneli Kellberg on toiminut merkittävässä roolissa syrjäyttämiseeni johtavan viranhaltijapäätöksen valmistelun taustalla, pitämällä valheellisesti yllä siirtoani Luoviin kannaltani hyvänä vaihtoehtona. Tässä mielessä Kellberg on luottamusaseman väärinkäyttämisen lisäksi ylittänyt myös toimivaltansa.

Kellberg on painottanut vetämissään museon koulutustilaisuuksissa, ettei ketään eroteta eikä siirretä. Kellberg on 10.6.2002 lausunnossaankin todennut, ettei tulisi etenemään joidenkin työntekijöiden esittämistä syntipukki-lähtökohdista käsin.

Psykologi Kellbergin kaksoisrooli ja salailu paljastui minulle vasta työsuhteen päättymisen jälkeen 7.4.2005, kun sain tietää hänen lausunnostaan, että työyhteisökouluttaja Kellberg onkin selkäni takana pitänyt siirtoani yllä ja hyvänä vaihtoehtona, vaikka on vetämissään tilaisuuksissa museolla puhunut, ettei ketään siirretä eikä eroteta.

Kellberg, kuten Lintunenkin ovat alun alkaenkin palavereissa julkisesti painottaneet, ettei ketään museossa siirretä eikä eroteta tehtävistään.

Kellbergin valheellinen toiminta ja luottamusaseman väärinkäyttö valepsykologina on aiheuttanut minulle vahinkoa. Hän on museon työyhteisökouluttajana toiminut epärehellisesti ja kuten Kellbergin 14.3.2005 kirjoittama valheellinen lausuntokin osoittaa, on hän ollut yhtenä osatekijänä vaikuttamassa vs. toimialajohtaja Kaisa Röngän 12.8.2004 tekemään perusteettomaan ja laittomaan  § 176 viranhaltijapäätökseen, jolla minut syrjäytettiin museomestarin toimesta.

Olen tiedustellut 14.4.2005 työterveyden huollon ylilääkäri Heidi Anttilalta, onko hän ollut tietoinen Anneli Kellbergin 14.3.2005 antamasta lausunnosta ja samalla pyytänyt Anttilalta  kannanottoa esittämiini kysymyksiin asiassa.

Heidi Anttila ei ollut tietoinen kyseisestä lausunnosta, mutta lupasi selvittää asiaa ja vastata muihin kysymyksiin myöhemmin.

Myöhemmässä vastauksessaan 15.4.2005 ylilääkäri Anttila kirjoitti, että voin ottaa tarvittaessa yhteyttä Anneli Kellbergin esimies Riitta Pimiään, jolta olenkin pyytänyt kannanottoa asiaan.

Vielä ei tiedetä, ketkä kaikki Kymijoen työterveyden ja kaupungin organisaatiossa ovat tienneet Kellbergin lumetoiminnasta, mutta työterveyden toimitusjohtaja Riitta Pimiän on Kellbergin esimiehenä  täytynyt tietää, ettei Kellbergillä ollut laillista oikeutta toimia psykologina. Tästä todisteena Riitta Pimiän ja Jouni Honkasen allekirjoittama lausunto, jossa todetaan Kellbergin toimineen syksystä 2000 kevääseen 2004 psykologina museossa (liite Kymijoen Työterveyden lausunto).

Myös Kotkan kaupungin nimikirjaotteesta on Kellbergin laiton psykologin asema helposti havaittavissa (liite nimikirjaote).

Psykologi on luvanvarainen ammatti, johon tarvitaan terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) laillistamispäätös.

Vielä lyhyesti. Kellberg on toiminut vuosina 2000 - 2004 luvattomasti psykologina. Tässä roolissa hän on käyttänyt auktoriteettiaan ja korkeaa luottamusasemaansa väärin kirjoittaessaan lausuntoihin minulle epäedullista perätöntä tietoa ja pitänyt selkäni takana siirtoani pois museolta hyvänä vaihtoehtona ja pitänyt tietämättäni tätä tietoa yllä, vaikka on museon kouluttajana ja  psykologina painottanut ettei  ketään museon työntekijää siirretä eikä eroteta. Kaiken tämän Kellberg on tehnyt psykologina, johon hänellä ei ollut oikeutta.

Anneli Kellberg on hoitanut epärehellisesti Kotkan kaupungin asiaa psykologina, johon hänellä ei ollut oikeutta. Pidän Anneli Kellbergin menettelyä luottamusaseman väärinkäytöksenä ja työsyrjintänä.

En olisi ikinä kertonut Kelbergin vastaanotolla luottamuksellisia ja henkilökohtaisia asioita hänelle jos olisin tiennyt, ettei Kellbergillä ollut oikeutta toimia psykologina ja että hän tulisi käyttämään valheellista tietoa minua vastaan museomestarin toimesta syrjäyttämisessäni ja erottamisessani.

Koska Kellbergin asioiden hoitaminen psykologina on myös perustunut lain ja viranomaisten määräysten rikkomiseen joka on julkisen valvonnan alainen ja laiton teko on kohdistunut julkisen valvonnan alaiseen yhteisöön ja ollut julkisen valvonnan alaista toimintaa, niin katson asian selvittämiselle olevan painavat perusteet tältäkin osin.

Lisäksi on olemassa musta lista, joka on toimitettu työsuojelupiiriin museojohtaja Eira Karppisen ja toimialajohtaja Pertti Lintusen toimesta (liite musta lista). Tämän listan olemassaolosta tiesi myös työsuojelupäällikkö Pulkkinen. Listassa mustamaalataan työhistoriaani perättömillä tiedoilla, jotta työskentelyni olisi saatu näyttämään mahdollisimman huonolta.

Ko. listassa on kymmenittäin väitettyjä töiden laiminlyöntejä, joiden yhteydessä on käytetty väärin ei-julkista terveydentilaani koskevia tietoja. Useissa laimilyöntiväitteissä on päivämääriä, jolloin en edes ollut työssä. Liitteenä selvitykseni mustaan listaan (liite selvitys valheellisesta listasta).

Toimialajohtaja Lintunen kertoo omassa työsuojelupiiriin toimittamassaan selvityksessä perätöntä tietoa väittäessään, että  kaupungin pääluottamusmiehet Irma Rajantie ja Jukka Virtanen olisivat suullisesti esittäneet siirtovaatimuksen tai esityksen minun siirtämiseksi pois museolta. Liitteenä Lintusen selvitys 20.4.2004 (liite Lintusen selvitys).

Kotkan kaupungin pääluottamusmiehet Irma Rajantie ja Jukka Virtanen pitivät tätä Lintusen perätöntä lausumaa törkeänä tekona, koska Lintunen käytti luottamusmiesten lausumia työntekijän (Asko Kervisen) syrjäyttämiseen, vaikka he eivät olleet puhuneet asiasta Lintuselle mitään. Täten Lintunen on käyttänyt  korkeaa virka-asemaansa väärin, kirjoittamalla työsuojeluviranomaisille lausuntoon täysin perätöntä tietoa.

Kotkan kaupunki on asetettava vahingonkorvausvastuuseen pitkästä ja törkeästä työsyrjinnästä ja laittoman työvoiman sekä valheellisen ja laittoman aineiston käyttämisestä minua vastaan.

Kaakkois-Suomen työsuojelupiirin on syytä laittaa asia vireille, koska näyttö työpaikkahäirinnästä ja työsyrjinnästä on kiistaton.

Haminassa 17.2.2007
Asko Kervinen

Liitteet:

- Kymenlaakson maakuntamuseon tyky-ryhmän lausunto 12.6.2002 (liite lausunto 12.6.2002).
-  Anneli Kellbergin laitonta ammatinharjoittamista koskeva todiste (liite rekisteritieto 4.9.2006).
- Työsuojelupäällikkö Tapani Pulkkisen selvityksessä mainitut Kellbergin mielipiteet ja tahdonilmaisut (liite Pulkkisen selvitys 14.4.2004).
- Vs. museotoimenjohtaja Timo Lievosen todistajakertomuksessa mainittu Kellbergin tahdonilmaisu (liite Tuomio 12.5.2006, sivu 12).
- Anneli Kellbergin valheellinen lausunto (liite AK 14.3.2005)
- Kymijoen Työterveyden lausunto (liite Kymijoen Työterveyden lausunto).
- Kellbergin nimikirjaote (liite nimikirjaote).
- Karppisen ja Lintusen käyttämä musta lista (liite musta lista).
- Selvitykseni mustaan listaan (liite selvitys valheellisesta listasta).
- Lintusen selvitys 20.4.2004 (liite Lintusen selvitys 20.4.2004).

Keväällä 2004 Kaakkois-Suomen työsuojelupiiri piti asiaa työpaikkahäirintäepäilyn alaisena, mutta vetäytyi vastuusta vedoten ammattiliitossa vireillä olevaan työsuhteeni irtisanomista koskevaan riita-asiaan.